Vesan mietteitä jäljestämisestä ja harrastamisesta yleensä.
     
Jälkikoiralla tulee olla hyvät hermot. Perimällä on suuri merkitys sille, saadaanko koirasta hyvä jälkikoira vai ei. Kaikista koirista ei tule koskaan hyvää jälkikoiraa. Yhtenä hyvänä merkkinä pidän sitä, jos koira ajaa jälkeä suu kiinni. Läähättäessään se ei keskity jäljestämiseeen ja suusta tulevat hajut saattavat sotkea sen hajuaistia. Keskittynyt, hyvähermoinen koira ajaa jälkeä suu suljettuna.
Ajaessaan häntä suoraan alas osoittaen tai vastaavasti suoraan ylös, osoittaa myös se koiran olevan keskittynyt työskentelyyn. Häntä ei heilu; koirat, joilla häntä heiluu jäljestäessään kokoajan, eivät aja keskittyneesti, vaan niillä on aikaa havannoida ympäristöään.Kaiken a ja o on koiran hyvät hermot. Silloin se kykenee keskittymään eikä rasita itseään pitkänkään matkan aikana.
Itse testaan pentua jo siinä neljän-viiden viikon iässä; laitan lattialle lihalientä ja katson, lähteekö pentu sitä seuraamaan. Kiinnostaako pentua mihin jälki johtaa ja miten se lähtee sitä seuraamaan.
Rentulla on jäljestäminen ollut luontaista ihan pennusta lähtien. Olen testannut myös sen pentuja ja ne ovat jäljellä hyvin paljon samanlaisia kuin isänsäkin. Olennaista onkin, osaako omistaja viedä tälläistä lupaavaa alkua oikein eteenpäin. Pennussa olevat ominaisuudet pystytään kyllä nopeasti tuhoamaan.

OHJAAJA
Hyvä ohjaaja on tiedonhaluinen, käyttää paljon aikaa tiedonhankintaan sekä käy erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Mitään asiaa ei tulisi tymätä suoralta kädeltä, vaan niistä tulee poimia itselle sopivat osat. Tärkeää on, että koiran omistaja uskoo itse siihen metodiin, jota koiralleen soveltaa. Kaikissa systeemeissä on kehittämisen varaa, ei ole olemassa yhtä valmista, jokaiselle koiralle ja kouluttajalle soveltuvaa tapaa.
Koiran kouluttaminen tulisi olla koko ajan nousujohteista, aina kymmenvuotiaaksi asti sen tulee pystyä vielä kehittymään. Tänä päivänä tähtäin on monasti kolmevuotiaissa valmiissa koirissa.
Meidän ohjaajien puutteena on usein se, että emme tarpeeksi luota koiraan. Alamme hirvittävän nopeasti neuvomaan sitä. Niinpä koirista tulee sellaisia, että törmätessä ongelmatilanteeseen jäljen ajo loppuu ja koira alkaa odottaa ohjaajan apua.

KOULUTUS
Aloitan koulutuksen ruuduilla; teen metri kertaa metri kokoisen ruudun, mihin laitan makupaloja. Näitä ruutuja tehdään ihan koiran tarpeen mukaan. Koirat, joiden kanssa ruutuja jauhetaan liian kauan, eivät enää osaa siitä edetä. Toiset taas etenevät ruudusta liiankin nopeasti; lähtevät ajamaan liian vaikeita jälkiä, ymmärtämättä ettei koira osaa vielä edes jäljestää.Tässä tullaan koiranohjaajan taitoon; hänen tulee osata ratkaista miten omalle koiralleen soveltaa erilaisia neuvoja ja koulutusmenetelmiä. Peruskoulutuksen jälkeen, pidemmälle mentäessä, annan koiran ratkaista ongelmia itse, en ala sitä nyppimään ja riuhtomaan ja näyttämään, että nyt menet tuonne, jälki kääntyy tuonnepäin. Minä vain odotan ja odotan ja annan koiran itse pohtia. Koiralle on palkkio se, kun se pääsee jatkamaan jäljen ajoa. Sitä kautta se oppii, ettei lähde kuljeskelemaan jäljeltä minnekkään. Ohjaajalta se kysyy tietysti pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.
Itse treenaan periodeittain; teen hyvin tiukkoja treenejä, ajan monet jäljet viikoittain jonka jälkeen pidän tauon ja annan koiran tasaantua. Kaikki perustuu nälän hyödyntämiseen, eli ruoka on periaatteessa se, jonka avulla koulutan. Tänä päivänäkin käytän vielä Rentulla makupaloja, tietysti satunnaisemmin. Makupalat ovat välillä niin suuria, että koira joutuu todella syömään.

HARJOITTELU
Harjoitukseen tulee varata aikaa. Jälki pitää suunnitella huolella ja keskittyä sen tekemiseen. Jos et jälkeä itsellesi mitenkään merkitse, niin sinun tulee maamerkeistä tietää, missä milloinkin on kulma. Tilanteita, joissa ohjaaja ei ole varma kulman sijainnista ja yrittää ohjata koiraa kulmaan paikassa, jossa kulmaa ei ole, ei saisi syntyä.
Parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä huonosti suuniteltua tai perustelematonta työtä. Ohjaajan keskittymiskyky on myös hyvin tärkeää.
Monasti virheet löytyvät sieltä narun päästä; ohjaajien hermot ei pidä; koiraa aletaan liian nopeasti neuvoa, ilman että sille olisi annettu tilaisuus tehdä omaa työtänsä.
Koko ajan pitää analysoida ja suunnitella seuraavaa harjoituskertaa varten, mitä silloin tulee tehdä. Vastoinkäymisten kohdatessa pitää miettiä mitä voitaisiin tehdä, jotta saataisiin virhe korjattua.

JOHDONMUKAISUUS
Tärkeää on tehdä työtä systemaattisesti sieltä ruohonjuuritasolta askel askeleelta edeten. Koko ajan tulee huomioida niin koiran kuin ohjaajan kapasiteetti, jotta pysyt mukana; et saa mennä koiran ohi, mutta ei koirakaan saa mennä sinusta ohi. Tulee myös muistaa koirien erilaisuus. Kaikilta koirilta ei voi vaatia samaa sadan pisteen täydellistä suoritusta. Toisen koiran suoritustaso voi olla 70 pistettä, ja se on sen maksimisuoritus. Tämä meidän koiranomistajien tulisi tajuta ja hyväksyä. Eikä koiraa kiusatakseen yrittää repiä sitä ylöspäin, jotta saadaan omat tavoitteet täytettyä.
Sama tulisi muistaa uuden koiran kanssa. Yritämme aina vääntää toisen koiramme edellisen koiran malliin.

KAIKKI LAJIT
Valitettavasti kuulee usein vähäteltävän jälkeä. Sanoisin pitäväni tätä erikoisjälkeä hyvin vaativana lajina koiralle, niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Jos ajat kaksi kahdenkilometrin jälkeä, jotka ovat kolme tuntia vanhaa, lämpötilan alkaessa hipoa yli 30 astetta; siinä kysytään koiran henkistä kapasiteettia ja fyysisiä ominaisuuksia. Jos koira pystyy ajamaan kaksi täyspainoista jälkeä, niin se on kyllä melkoinen saavutus koiralle.
Kansallisia lajeja tulee vaalia, ne ovat meille rikkaus. Sitä kautta saamme uusia harrastajia, joita tulee kannustaa ja viedä eteenpäin sekä tarjota harrastusmahdollisuuksia. Jos kansallisia lajeja ei arvosteta ja aliarvioidaan niiden harrastajia, meiltä loppuu harrastajat.
Peräänkuulutan avaramielisyyttä eri lajien välillä. Olen harrastanut ja tehnyt töitä sekä suojelun että kansallisten lajien eteen. Pelkästään jo kilpailijamäärät ovat jäljellä ja haussa niin suuria, että siellä ei voi monta pistettä tottelevaisuudesta, esineruudusta tai maastosta menettää, jos mielii olla kärjen tuntumassa. Kakkostuloksella ei SM-tasolla pitkälle vielä pötkitä.
Arvostan suojelun yhdeksi hienoksi lajiksi, mutta arvosta myös kansallisia lajeja ja niiden harrastajia. Tärkeintä on että koiran kanssa tehdään jotain. Kaikki kunnia harrastajalle oli hänen lajinsa mikä hyvänsä. Esimerkiksi agility tarjoaa nuorille matalan kynnyksen tulla mukaan harrastamaan. Agility on kivaa niin koiralle kuin ohjaajalle ja on yleisölle hauskaa katsottavaa. Jokainen laji vaatii työnsä, taitoa ja asansa osaavia ihmisiä. Niin saksanpaimenkoiralle kuin kaikille palveluskoirille kuuluvat kaikki lajit. Pääasia on, että nuoret harrastavat koiransa kanssa, sillä he takaavat harrastuksemme tulevaisuuden ja jatkuvuuden. Annetaan ihmisten harrastaa ja nauttia siitä.

Teksti muokattu PK-lehdessä 8/98 olleesta artikkelista.
Taustan kuvat ottanut Raija Isotalo FH-mm kokeesta 2000